Nosferatu (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens) on F. W. Murnaun ohjaama saksalainen kauhuelokuva vuodelta 1922. Nosferatu on elokuvataiteen klassikko, jolla on ollut huomattava vaikutus kauhuelokuviin. Max Schrekin tähdittämä klassinen kuvaus transsilvanialaisesta kreivistä, joka herää öisin ja elää ihmisten verestä.
Metropolis kertoo tulevaisuuden suurkaupungista, jota hallitsee pieni onnelassaan elävä yläluokka teollisuuspohatta Johann Fredersenin johdolla. Kaupungin maanalaisissa uumenissa työläiset uurastavat valtavien koneiden keskellä ja konemaisiksi itsekin muuttuneina. Sorretut työläiset alkavat palvoa kaunista ja hyveellistä Mariaa, joka ennustaa rauhanomaista muutosta. Fredersenin poika ihastuu hänkin Mariaan. Pohatta itse päättää kidnapata Marian ja korvata tämän hullun tiedemiehen rakentamalla robotti-Marialla. Fritz Langin mestariteos oli valtava hanke. Se oli ensimmäinen suuren budjetin scifi-elokuva ja sen kuvaukset kestivät 16 kuukautta, ja niissä käytettiin 37 383 näyttelijää ja statistia. Eugen Schüftanin luomat erikoistehosteet ja ohjaaja Langin visiot tulevaisuuden suurkaupungista olivat ennennäkemättömiä. Metropoliksesta tuli siihen asti kallein saksalainen elokuva mutta myös valtava taloudellinen floppi, joka ajoi suuren Ufa-studion lähes konkurssiin.
Tri Caligarin kabinetti (Das Cabinet des Dr. Caligari) on vuonna 1920 ensi-iltansa saanut saksalainen mykkäelokuva. Robert Wiene ohjasi sen Carl Mayerin ja Hans Janowitzin käsikirjoituksen pohjalta. Elokuvaa pidetään sekä kauhufiktion että ekspressionistisen elokuvataiteen merkkipaaluna. Se oli myös ensimmäinen elokuva, jonka loppuratkaisussa tarinan asetelma käännetään päälaelleen edeltäviin tapahtumiin nähden.
Klassinen pelon ja paranoian kuvaus sarjamurhaajasta, jota myös ammattirikolliset alkavat etsiä kun ajojahti häiritsee alamaailman toimintaa. Elokuva perustuu osittain Fritz Langin lukemaan artikkeliin düsseldorfilaisesta sarjamurhaajasta Peter Kürtenista. Osa tapahtumista on muutettu ja henkilöllisyyksiä vaihdettu, mutta osa taas on kuvattu kuten todellisuudessa tapahtui.
Elokuva kertoo perheenisä Ben Harperista joka ryöstää pankin ja onnistuu siinä samassa rytäkässä tappamaan kaksi ihmistä. Kotiin päästyään Ben piilottaa ryöstämänsä 10 000 dollaria tyttärensä räsynukkeen ja vannottaa lapsia olemaan kertomatta kellekkään rahojen piilopaikkaa. Ben saadaan kiinni ja hänet tuomitaan kuolemaan. Vankilassa hän tutustuu Harry Powelliin joka saa tietää rahoista. Powellin vapauduttaa hän menee oitis tapaamaan Harperin perhettä ja saa Harperin lesken rakastumaan häneen ja he menevät naimisiin. Lapset tietävät Powellin aikeet ja he pakenevat Powell kintereillään.
Edvard Munch is a 1974 biographical film about the Norwegian Expressionist painter Edvard Munch, written and directed by Peter Watkins. It was originally created as a three-part miniseries co-produced by the Norwegian and Swedish state television networks NRK and SVT, but subsequently gained an American theatrical release in a three-hour version in 1976. The film covers about thirty years of Munch's life, focusing on the influences that shaped his art, particularly the prevalence of disease and death in his family and his youthful affair with a married woman. The film was screened at the 1976 Cannes Film Festival, but wasn't entered into the main competition.
